keskiviikko 7. elokuuta 2013

Tahraton suhde

Arvoisat pienten pilttien äidit sekä muut henkilöt, joiden kotitaloudessa asustaa jonkin sortin sottapyttyjä. Aion nyt kertoa teille, miten säästätte hermojanne ja sen myötä myös perhettänne ja koko luomakuntaa. Kuten hyvin tiedämme, pikku naperoille aletaan syöttää sosetta heti, kun neuvola antaa siihen luvan. Teetpä soseet itse tai ostatpa kaupasta, on takuuvarmaa, että mustikat, banaanit ja porkkanat imaisevat kiinni palleron paitoihin ja muihinkin vaatekappaleisiin. Ja sitten ovat vielä ne puklut, kakat ja muut jutut.

Vähän isommat taaperot sotkevat itsensä vähintään vesiväreihin, nurmikkoon, erityyppisiin mutiin ja pensasaidan marja-aroniaan pommittaessaan marjoilla naapuritalon seinää.

Ja entäs aviomiehet sitten! Sotkevat vaatteensa milloin mustaan öljyyn rassatessaan autojaan ja ruoholeikkureitaan, milloin soiseen mutaan rämpiessään Lapissa toteuttamassa itseään, milloin kuraan ja vereen kaatuillessaan jalkapallokentillä pelastamassa urheilijan mainettaan.  Kaikella rakkaudella, mutta monesti miehen elämä on aika sotkuista puuhaa.

Itsekin olet saattanut joskus sotkea vaatteesi ruokaöljyyn tai pestoon kotitaloustöiden tuoksinassa tai juhlissa jopa punaviiniin (vaikka se ei tietenkään ollut sinun vikasi, että joku ajattelematon juhlavieras tönäisi sinua juuri ratkaisevalla hetkellä).

Kyllä siinä on kotitalousihminen kovilla, kun yrittää hinkata kaikkea tätä likaa maailmasta pois. Tai olisi, jos joku elämää viisaampi ihminen ei olisi keksinyt yhdistää palmu- ja kookosrasvaa klorofylliin ja naudan sappeen.  Voi varjele sentään, miten ihana aine on sappisaippua. Minä rakastan sappisaippuaa.



Rakkautemme alkoi jo yli kaksikymmentä vuotta sitten. Silloin Mikkelin kehitysmaayhdistyksen puodin tiskillä oli pieni punoskori, jossa oli myynnissä muutama pala sappisaippuaa. Esikoista rattaissa työnnellen suuntasin säännöllisin väliajoin tuohon kauppahallissa sijainneeseen puotiin sappisaippuaostoksille. Hiljattain tämä sama esikoinen istahti festareilla purukumiin ja puhdisti sitten kotona farkkushortsinsa sappisaippualla. Hyvin on ilosanoma mennyt perille seuraavalle sukupolvelle. Purukumi on kieltämättä hankala vastustaja ja hän joutuikin käyttämään sappisaippuan lisäksi hiukan normaalia enemmän rankkaa raaputusvoimaa, mutta farkkuhan kestää sen kyllä. Lapsen, tai miksei isommankin ihmisen hiuksiin tarttuneen purkan poistamiseen en suosittele sappisaippuaa, vaan saksia.

Sappisaippuaa laitetaan suoraan kankaaseen, kostutetun tahran päälle, kun ensin on siivottu enimmät oksennukset tai muu kiinteä sotku siitä tieltä pois. Saippuaa voi hangata tahraan kevyesti tai järeämmin, tahrasta ja kankaasta riippuen. Sitten vain pestään vaate, mieluiten koneessa, jos pesuohje sen sallii. Jos tahra on oikein sitkeä, voi sappisaippuan jättää vaatteeseen vaikka yön yli ennen konepesua. Periaatteessa kai pitäisi aina testata kankaan värinkestävyys, mutta sanonpahan vaan, että koskaan eivät ole mistään kankaasta värit sappisaippualla lähteneet. Vain tahrat lähtevät.

En kyllä ymmärrä miksi kaupan hyllyssä pitää olla järjetön määrä kirkuvan värisiin purkkeihin tungettuja ties mitä kemikaaleja, kun oikeasti tarvitaan vain yksi aine! Onpa intohimosi pyykinpesu tai ei, saat palleroiden potkuhousut ja miehesi paitojen kaulukset puhtaaksi ihan helposti. Vaikka kotitalousihmiselle kiitokseksi riittää puhdas pesutulos, on tunnettu tosiasia, että perhekin arvostaa kotitalousihmisen ja sappisaippuan saumatonta yhteistyötä.