Arvoisat pienten pilttien äidit sekä muut henkilöt, joiden
kotitaloudessa asustaa jonkin sortin sottapyttyjä. Aion nyt kertoa teille,
miten säästätte hermojanne ja sen myötä myös perhettänne ja koko luomakuntaa.
Kuten hyvin tiedämme, pikku naperoille aletaan syöttää sosetta heti, kun
neuvola antaa siihen luvan. Teetpä soseet itse tai ostatpa kaupasta, on
takuuvarmaa, että mustikat, banaanit ja porkkanat imaisevat kiinni palleron
paitoihin ja muihinkin vaatekappaleisiin. Ja sitten ovat vielä ne puklut, kakat
ja muut jutut.
Vähän isommat taaperot sotkevat itsensä vähintään
vesiväreihin, nurmikkoon, erityyppisiin mutiin ja pensasaidan marja-aroniaan
pommittaessaan marjoilla naapuritalon seinää.
Ja entäs aviomiehet sitten! Sotkevat vaatteensa milloin mustaan
öljyyn rassatessaan autojaan ja ruoholeikkureitaan, milloin soiseen mutaan
rämpiessään Lapissa toteuttamassa itseään, milloin kuraan ja vereen
kaatuillessaan jalkapallokentillä pelastamassa urheilijan mainettaan. Kaikella rakkaudella, mutta monesti miehen
elämä on aika sotkuista puuhaa.
Itsekin olet saattanut joskus sotkea vaatteesi ruokaöljyyn
tai pestoon kotitaloustöiden tuoksinassa tai juhlissa jopa punaviiniin (vaikka
se ei tietenkään ollut sinun vikasi, että joku ajattelematon juhlavieras
tönäisi sinua juuri ratkaisevalla hetkellä).
Kyllä siinä on kotitalousihminen kovilla, kun yrittää
hinkata kaikkea tätä likaa maailmasta pois. Tai olisi, jos joku elämää
viisaampi ihminen ei olisi keksinyt yhdistää palmu- ja kookosrasvaa
klorofylliin ja naudan sappeen. Voi
varjele sentään, miten ihana aine on sappisaippua. Minä rakastan sappisaippuaa.
Rakkautemme alkoi jo yli
kaksikymmentä vuotta sitten. Silloin Mikkelin kehitysmaayhdistyksen puodin
tiskillä oli pieni punoskori, jossa oli myynnissä muutama pala sappisaippuaa.
Esikoista rattaissa työnnellen suuntasin säännöllisin väliajoin tuohon
kauppahallissa sijainneeseen puotiin sappisaippuaostoksille. Hiljattain tämä sama
esikoinen istahti festareilla purukumiin ja puhdisti sitten kotona
farkkushortsinsa sappisaippualla. Hyvin on ilosanoma mennyt perille seuraavalle
sukupolvelle. Purukumi on kieltämättä hankala vastustaja ja hän joutuikin
käyttämään sappisaippuan lisäksi hiukan normaalia enemmän rankkaa
raaputusvoimaa, mutta farkkuhan kestää sen kyllä. Lapsen, tai miksei isommankin
ihmisen hiuksiin tarttuneen purkan poistamiseen en suosittele sappisaippuaa,
vaan saksia.
Sappisaippuaa laitetaan suoraan kankaaseen, kostutetun
tahran päälle, kun ensin on siivottu enimmät oksennukset tai muu kiinteä sotku
siitä tieltä pois. Saippuaa voi hangata tahraan kevyesti tai järeämmin,
tahrasta ja kankaasta riippuen. Sitten vain pestään vaate, mieluiten koneessa, jos pesuohje sen sallii. Jos tahra
on oikein sitkeä, voi sappisaippuan jättää vaatteeseen vaikka yön yli ennen
konepesua. Periaatteessa kai pitäisi aina testata kankaan värinkestävyys, mutta
sanonpahan vaan, että koskaan eivät ole mistään kankaasta värit sappisaippualla
lähteneet. Vain tahrat lähtevät.
En kyllä ymmärrä miksi kaupan hyllyssä pitää olla järjetön
määrä kirkuvan värisiin purkkeihin tungettuja ties mitä kemikaaleja, kun
oikeasti tarvitaan vain yksi aine! Onpa intohimosi pyykinpesu tai ei, saat
palleroiden potkuhousut ja miehesi paitojen kaulukset puhtaaksi ihan helposti.
Vaikka kotitalousihmiselle kiitokseksi riittää puhdas pesutulos, on tunnettu
tosiasia, että perhekin arvostaa kotitalousihmisen ja sappisaippuan saumatonta
yhteistyötä.