keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Kotitalousihmisen käytöskoulu, osa 1

En voi olla ihmettelemättä sitä negatiivisuutta, jolla jokainen hyvä asia yritetään vesittää. Sanon yritetään, koska järkevä ihminen ymmärtää, ettei hyvien asioiden eteenpäin vieminen ja esiin nostaminen ole toisen hyvän asian puolesta puhumiselta pois.

Otetaan esimerkiksi suvaitsevaisuus.  Koko sana on kärsinyt inflaation jo kauan sitten, enkä enää halua käyttää sitä. Kerron miksi. Kun puhutaan suvaitsevaisuudesta, alkavat jotkut oitis valittaa, että miksi te suvaitsevaiset ette sitten suvaitse meitä, jotka olemme eri mieltä. Voi itku sentään. Eihän siitä ole kyse. Jokaisella saa olla mielipide. Kyse on siitä, että jossain kulkee raja sille, mitä toisesta ihmisestä saa sanoa ja mitä toiselle ihmiselle saa tehdä. Ei loukkauksia tai uhkauksia tarvitse kenenkään suvaita. Loukkaaminen tai uhkaaminen ei ole mielipide. Se on huonoa käytöstä. Joskus se on rikos. Somesta ja kommenttipalstoilta saa liian usein lukea viestejä, joista nousee tukka pystyyn. Miten kukaan edes kehtaa käyttää sellaista kieltä? Eikö äiti ole opettanut kotona, miten ihmisille puhutaan?

Tai kun nyt oli tämä mielenosoitus. Jotkut ovat heti vinkumassa, että miksei Kansalaistorilla olla osoittamassa mieltä siitä ja tästä ja tuosta maatamme vaivaavasta ongelmasta. Niin, miksei? Mikään ei estä ketään, joka tuntee tässä nyt tapahtuneen vääryyttä, järjestämästä tapahtumaa. Aleksi Pahkala ja kumppanit tekivät niin. Paino verbillä tekivät. Mikään ei estä ketään toimimasta asioiden muuttamiseksi siihen suuntaan, että lapsista, vanhuksista, sairaista, työttömistä, työllisistä, yrittäjistä ja ihan kaikista ihmisistä pidetään parempaa huolta.  Järjestöissä, politiikassa ja ennen kaikkea omassa elämässä.  Tässä demokraattisessa maassa se on mahdollista. Meillä kaikilla on myös mahdollisuus omilla teoilla vaikuttaa asioihin myönteisesti.  Ja kyllähän siellä Kansalaistorilla ja Eduskuntatalolla on ollut jos jonkinlaista mielenosoitustakin.

Eikä aina tarvitse tehdä niin suuria. Mitä jos sinäkin katsoisit naapuruston lasten ja vanhusten perään, puuttuisit, jos on tarvetta puuttua? Mitä jos ihan hyvää hyvyyttäsi auttaisit toista ihmistä? Mitä jos jättäisit huutelematta ihmiselle, joka on erilainen kuin sinä? Mitä jos me kaikki tekisimme niin? Aloitetaan vaikka hyvistä käytöstavoista.

On niin hirveän helppo räksyttää.