Paidansilityksestä ja vähän muustakin

Paitojen silittämisestä on noussut pientä haloota julkisuudessa aika ajoin. Milloin paitojen silittäminen on koettu naista alistavana ja milloin paitoja on jyrkästi kiistetty silitettäneen. Paitojen silittäminen on herättänyt vahvoja tunteita ja se on nähty jonkinlaisena symbolina tasa-arvolle. 

Joskus me naiset vaadimme kohteliaisuuksia itsellemme, mutta älähdämme oitis, jos meidän pitää silittää miehelle paita. Silittää paita! Siis ihan valtavan alistavaa hommaa! Sekä miehet että naiset haukkovat epäuskoisina henkeään, jos kuulevat, että nykypäivänä joku vaimo vielä silittää miehensä paidat. Vaimo-parka on varmaankin kotona raatava kalpea haamu täysin vailla omaa elämää ja varsinkaan ihmisarvoa. Eikä se miestäkään juuri mairittele, onhan hän julmasti alistanut vaimonsa kotipiiaksi.

Itse silitän aina mieheni paidat ja teen sen ilolla. Olen ehdottomasti tasa-arvon kannattaja, mutta en pysty mitenkään näkemään paitojen silittämisessä mitään itseäni alistavaa. Pesen myös pyykit meillä kotona, mikä ei liene lukijoilleni yllätys. Pidän näistä kotitöistä paljon enemmän kuin vaikkapa viemärin puhdistuksesta. Toki kotitalousihmisenä osaan sen tehdä, siitä ei ole kyse. Auton renkaiden vaihtokin ehkä onnistuisi, ainakin pienen harjoittelun jälkeen.

Mies kantaa kauppakassit, avaa minulle ovet ja vaihtaa autoon talvirenkaat. En ymmärrä miksi en voisi ottaa vastaan näitä ihania kohteliaisuuksia, jotka minulle naisena suodaan. Ne eivät tippaakaan vähennä arvoani itsenäisenä, täyspäisenä ihmisenä. Myös minä osoitan välittämistäni ja rakkauttani teoilla. Yksi niistä on paitojen silitys. Tiedän, että mies ajattelee minua, kun pukee puhtaan, silitetyn paidan päälleen. Mies rakastaa minua putsaamalla viemärit ja vaihtamalla ilman-suodattimet. Miten romanttista!

En kieltäydy silittämästä paitoja edes silloin, jos on kinaa. Mies saattaa kyllä joskus, tosin vain oikein ärsyyntyneenä ilmoittaa, että hänen paitojaan ei tarvitse silitellä, hän kyllä saa sen itsekin tehtyä. Vielä hän ei ole sitä kuitenkaan tehnyt, onneksi. Paidansilitys on nimittäin vahvempi kuin riita. Riidat tulevat ja menevät, paidansilitys on pysyvää.

Pesukoneen pauketta

Pyykinpesukoneemme pamahti pari kuukautta sitten. Siis kirjaimellisesti pamahti. Kuului ihan hirvittävä paukahdus. Luukun kauluskumista oli irronnut iso palanen. Saamieni neuvojen mukaan liimasin palasen paikoilleen pikaliimalla ja tiivistin ilmastointiteipillä. Sain luvan pestä pyykkiä itse paikatulla koneella siihen saakka, että tilattu varaosa saapuu. Se oli helpotus viisihenkisessä perheessä. Nyrkkipyykki ei suuremmin houkuttanut edes kotitalousihmistä.

Kone piti kuitenkin edelleen vähän kummaa ääntä eikä linkous oikein onnistunut kunnolla. Pyykkiä pestiin työpaikalla ja ties missä. Käsinkin kiireisimpiä. Loputtomalta tuntuvan odotuksen ja parin puhelun jälkeen kone huollettiin uusimalla kauluskumi ja hiilet. Huoltomiehen mukaan näin hyvä kone kannatti ehdottomasti korjata, kestää vielä pitkään. No ei kestänyt.

Reilu viikko sitten kone alkoi taas ääntelehtiä. Linkouksen jälkeen pyykki oli aivan litimärkää. Taas soitto huoltoon, jonka arvio oli, että laakeri on mennyt. Korjaus ei kannata, vaikka varaosa ei ole kallis. Kone pitäisi purkaa atomeiksi, jotta laakerin saa vaihdettua ja työ maksaa. Hieno homma. Konetta oli juuri huollettu monella sadalla eurolla ja luotettu huoltomiehen arvioon siitä, että se kannatti tehdä. Ja nyt edessä oli joko 425 euron huolto tai uuden koneen osto. Niin mielelläni kuin korjaisinkin vanhaa, niin jossain tulee kipuraja vastaan. Ei auttanut muu, kuin lähteä konekaupoille. Mielessä kirvelee vieläkin ajatus siitä, että juuri huollettu kone joudutaan heittämään pois. Eihän tässä ole mitään järkeä!

Vertailimme muutamia pesukoneita netissä ja kodinkoneliikkeessä. Uutta ovat nyt hyvin matalien lämpötilojen pesuohjelmat, alhaisimmillaan jopa 15 °C. Tietysti jotkut tekstiilit pitääkin pestä viileässä vedessä, mutta nyt pesuvesi kehotetaan säätämään 20 °C:een energian säästön vuoksi. EU vaatii koneisiin kylmäpesuohjelmat joulukuun alusta alkaen.

Valitsemamme koneen energialuokka on kyllä A+++, ja kylmällä vedelläkin voi pestä. Olen ehdottomasti energiansäästön kannattaja, mutta en millä hyvänsä ehdoilla. Ainakin Allergia- ja astmaliitto, Iholiitto ja Marttaliitto ovat jo lehtien palstoilla tuoneet esiin kylmäpesun ongelmia. Vaatimus puhtaasta pyykistä kylmässä vedessä tuonee pian markkinoille entistä tujumpia pesuaineita, jotka voivat aiheuttaa haittaa sekä elimistöllemme että vesistöille.  Jos taas pesemme pyykkiä kylmässä vedessä lämpimälle vedelle tarkoitetuilla pesuaineilla, voi koneeseen jäädä pesuainejäämiä, jotka siirtyvät vaatteisiin ja taas painitaan iho-ongelmien kanssa.  Ja jos pyykki ei puhdistu kylmällä vedellä, se pestään uudestaan ja lopulta pinttyneen likaiset vaatteet heitetään nopeammin pois. Tavoiteltu ympäristöystävällisyys ei toteudu. Ei taaskaan mitään järkeä!

Kyllä jokainen kotitalousihminen ymmärtää, että mitä kuumempi vesi, sitä puhtaampi pyykki. Rasva ei irtoa eivätkä mikrobit kuole viileässä vedessä. Piste.

Uutta konetta on nyt odotettu melkein viikko. Pyykkikasa on sen mukainen. Tänään kone tuotiin ja asennettiin paikalleen. Taidan tietää, mitä teen iltaisin tällä viikolla ja missä lämpötiloissa. 

Tahraton suhde

Arvoisat pienten pilttien äidit sekä muut henkilöt, joiden kotitaloudessa asustaa jonkin sortin sottapyttyjä. Aion nyt kertoa teille, miten säästätte hermojanne ja sen myötä myös perhettänne ja koko luomakuntaa. Kuten hyvin tiedämme, pikku naperoille aletaan syöttää sosetta heti, kun neuvola antaa siihen luvan. Teetpä soseet itse tai ostatpa kaupasta, on takuuvarmaa, että mustikat, banaanit ja porkkanat imaisevat kiinni palleron paitoihin ja muihinkin vaatekappaleisiin. Ja sitten ovat vielä ne puklut, kakat ja muut jutut.

Vähän isommat taaperot sotkevat itsensä vähintään vesiväreihin, nurmikkoon, erityyppisiin mutiin ja pensasaidan marja-aroniaan pommittaessaan marjoilla naapuritalon seinää.

Ja entäs aviomiehet sitten! Sotkevat vaatteensa milloin mustaan öljyyn rassatessaan autojaan ja ruoholeikkureitaan, milloin soiseen mutaan rämpiessään Lapissa toteuttamassa itseään, milloin kuraan ja vereen kaatuillessaan jalkapallokentillä pelastamassa urheilijan mainettaan.  Kaikella rakkaudella, mutta monesti miehen elämä on aika sotkuista puuhaa.

Itsekin olet saattanut joskus sotkea vaatteesi ruokaöljyyn tai pestoon kotitaloustöiden tuoksinassa tai juhlissa jopa punaviiniin (vaikka se ei tietenkään ollut sinun vikasi, että joku ajattelematon juhlavieras tönäisi sinua juuri ratkaisevalla hetkellä).

Kyllä siinä on kotitalousihminen kovilla, kun yrittää hinkata kaikkea tätä likaa maailmasta pois. Tai olisi, jos joku elämää viisaampi ihminen ei olisi keksinyt yhdistää palmu- ja kookosrasvaa klorofylliin ja naudan sappeen.  Voi varjele sentään, miten ihana aine on sappisaippua. Minä rakastan sappisaippuaa.

Rakkautemme alkoi jo yli kaksikymmentä vuotta sitten. Silloin Mikkelin kehitysmaayhdistyksen puodin tiskillä oli pieni punoskori, jossa oli myynnissä muutama pala sappisaippuaa. Esikoista rattaissa työnnellen suuntasin säännöllisin väliajoin tuohon kauppahallissa sijainneeseen puotiin sappisaippuaostoksille. Hiljattain tämä sama esikoinen istahti festareilla purukumiin ja puhdisti sitten kotona farkkushortsinsa sappisaippualla. Hyvin on ilosanoma mennyt perille seuraavalle sukupolvelle. Purukumi on kieltämättä hankala vastustaja ja hän joutuikin käyttämään sappisaippuan lisäksi hiukan normaalia enemmän rankkaa raaputusvoimaa, mutta farkkuhan kestää sen kyllä. Lapsen, tai miksei isommankin ihmisen hiuksiin tarttuneen purkan poistamiseen en suosittele sappisaippuaa, vaan saksia.

Sappisaippuaa laitetaan suoraan kankaaseen, kostutetun tahran päälle, kun ensin on siivottu enimmät oksennukset tai muu kiinteä sotku siitä tieltä pois. Saippuaa voi hangata tahraan kevyesti tai järeämmin, tahrasta ja kankaasta riippuen. Sitten vain pestään vaate, mieluiten koneessa, jos pesuohje sen sallii. Jos tahra on oikein sitkeä, voi sappisaippuan jättää vaatteeseen vaikka yön yli ennen konepesua. Periaatteessa kai pitäisi aina testata kankaan värinkestävyys, mutta sanonpahan vaan, että koskaan eivät ole mistään kankaasta värit sappisaippualla lähteneet. Vain tahrat lähtevät.

En kyllä ymmärrä miksi kaupan hyllyssä pitää olla järjetön määrä kirkuvan värisiin purkkeihin tungettuja ties mitä kemikaaleja, kun oikeasti tarvitaan vain yksi aine! Onpa intohimosi pyykinpesu tai ei, saat palleroiden potkuhousut ja miehesi paitojen kaulukset puhtaaksi ihan helposti. Vaikka kotitalousihmiselle kiitokseksi riittää puhdas pesutulos, on tunnettu tosiasia, että perhekin arvostaa kotitalousihmisen ja sappisaippuan saumatonta yhteistyötä.

Kotitalousihmisen kalsaripäivä

Kyllä kotitalousihminen voi hyvin tehdä kotitaloustöitä ja viettää samalla kalsaripäivää. On kokeiltu.  Olin päättänyt nukkua pitkään sunnuntaina, mutta tunnollisena ihmisenä kuitenkin laitoin linnunlaulukelloni soimaan klo 11, jotta elämä ei aivan menisi raiteiltaan. Ensimmäinen loman jälkeinen työviikko ei onnistunut nukkumisen kannalta aivan nappiin ja myöhään valvominen oli aiheuttanut univelkaa. Heräsin tietenkin ensimmäisen kerran klo 7, kuten kunnon ihmisen kuuluu. Kissa huomaa heräämiseni aina, silloinkin kun en edes itse huomaa. Ja silloin Kissa naukuu. Jostain syystä Kissa tänä aamuna armollisesti hiljeni hyvin pian. Nukahdin uudestaan ja heräsin vasta keinotekoiseen linnunlauluun. Ei väsyttänyt enää, mutta liiasta nukkumisesta olin saanut päänsäryn. Se oli ratkaiseva tekijä: tästä tulisi kalsaripäivä.

Ensimmäinen kalsaripäivän pakollinen aamutoimi on kahvin keittäminen. Sen jälkeen millään muulla ei oikeastaan ole kovinkaan paljon väliä. Edes Hesaria en hakenut. Liian pitkään nukkumisen aiheuttama päänsärky lähtee kyllä kahvilla. Aina. Join kahvin, avasin koneen ja lukaisin tuttujen FB-päivitykset. Pesin pyykkiä. Kalsaripäivä ei estä pyykkien viemistä ulos kuivumaan. Jonkinlaisen aamutakintapaisen suojassa sen voi tehdä kalsaripäivänä aivan säädyllisesti.

Ompelin edellisenä päivänä pesemäni taittovarapatjan päällyskankaan saumojen ratkeamat kuntoon ja survoin patjanpalaset takaisin päällyskankaan ja vetoketjujen taakse. Taittopatja saa jäädä odottamaan sopivan alekankaan löytymistä ja seuraavaa kalsaripäivää. Silloin ompelen patjalle suojuksen, minkä ansiosta patjasta tulee ihan kelvollinen rahi. Ehkä.  Korjasin myös tyttären paidan ja mietin kuumeisesti, olisiko vielä jotain korjattavaa.  Ompelu on mitä mainiointa kalsaripäivän puuhaa.

Laitoin pojan kauppaan hakemaan kermaviiliä ja hänen palattuaan leivoin viimevuotisista mustikoista ja omenasoseista piirakat.

Viettämällä sunnuntaina kalsaripäivää voi kotitalousihminen kätevästi tehdä pienet kodin askareet ja kuvitella kuitenkin samanaikaisesti olevansa löhölomalla. Etenkin, jos päivälliseksi on eilistä ja astianpesukoneen tyhjennys ja roskien vienti ulkoistetaan muille perheenjäsenille. Lapset ovat käteviä näihin tarkoituksiin. Kaupassa käyntiin sopivimpia ovat lapset, joiden haltuun uskaltaa antaa pienen summan käteistä rahaa. Pienemmät lapset sopivat hyvin muihin edellä mainittuihin askareisiin, mikäli olet osannut ennakoida kalsaripäiväsi lastenkasvatuksen sopivassa vaiheessa. Ja kyllä mieskin sopii tähän, jos hän sattuu olemaan lähietäisyydellä eikä satu viettämään omaa kalsaripäiväänsä kyseisellä hetkellä.

Kalsaripäivänä pukeutumisesta, meikkaamisesta ja edes takaisin säntäilystä säästyvän ajan voi siis mainiosti käyttää kotitaloustöihin. Tehokasta ja rentouttavaa. Suosittelen kalsaripäivää lämpimästi kaikille kotitalousihmisille ja sellaiseksi haluaville. On kuitenkin tärkeää muistaa, että kalsaripäivänäkään ei suoriteta eikä tehdä liiallisesti kotitaloustöitä.

Seuraavaksi taidan neuloa hieman sukkaa.