sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Paidansilityksestä ja vähän muustakin

Paitojen silittämisestä on noussut pientä haloota julkisuudessa aika ajoin. Milloin paitojen silittäminen on koettu naista alistavana ja milloin paitoja on jyrkästi kiistetty silitettäneen. Paitojen silittäminen on herättänyt vahvoja tunteita ja se on nähty jonkinlaisena symbolina tasa-arvolle. 

Joskus me naiset vaadimme kohteliaisuuksia itsellemme, mutta älähdämme oitis, jos meidän pitää silittää miehelle paita. Silittää paita! Siis ihan valtavan alistavaa hommaa! Sekä miehet että naiset haukkovat epäuskoisina henkeään, jos kuulevat, että nykypäivänä joku vaimo vielä silittää miehensä paidat. Vaimo-parka on varmaankin kotona raatava kalpea haamu täysin vailla omaa elämää ja varsinkaan ihmisarvoa. Eikä se miestäkään juuri mairittele, onhan hän julmasti alistanut vaimonsa kotipiiaksi.

Itse silitän aina mieheni paidat ja teen sen ilolla. Olen ehdottomasti tasa-arvon kannattaja, mutta en pysty mitenkään näkemään paitojen silittämisessä mitään itseäni alistavaa. Pesen myös pyykit meillä kotona, mikä ei liene lukijoilleni yllätys. Pidän näistä kotitöistä paljon enemmän kuin vaikkapa viemärin puhdistuksesta. Toki kotitalousihmisenä osaan sen tehdä, siitä ei ole kyse. Auton renkaiden vaihtokin ehkä onnistuisi, ainakin pienen harjoittelun jälkeen.




Mies kantaa kauppakassit, avaa minulle ovet ja vaihtaa autoon talvirenkaat. En ymmärrä miksi en voisi ottaa vastaan näitä ihania kohteliaisuuksia, jotka minulle naisena suodaan. Ne eivät tippaakaan vähennä arvoani itsenäisenä, täyspäisenä ihmisenä. Myös minä osoitan välittämistäni ja rakkauttani teoilla. Yksi niistä on paitojen silitys. Tiedän, että mies ajattelee minua, kun pukee puhtaan, silitetyn paidan päälleen. Mies rakastaa minua putsaamalla viemärit ja vaihtamalla ilman-suodattimet. Miten romanttista!

En kieltäydy silittämästä paitoja edes silloin, jos on kinaa. Mies saattaa kyllä joskus, tosin vain oikein ärsyyntyneenä ilmoittaa, että hänen paitojaan ei tarvitse silitellä, hän kyllä saa sen itsekin tehtyä. Vielä hän ei ole sitä kuitenkaan tehnyt, onneksi. Paidansilitys on nimittäin vahvempi kuin riita. Riidat tulevat ja menevät, paidansilitys on pysyvää.


maanantai 2. joulukuuta 2013

Pesukoneen pauketta

Pyykinpesukoneemme pamahti pari kuukautta sitten. Siis kirjaimellisesti pamahti. Kuului ihan hirvittävä paukahdus. Luukun kauluskumista oli irronnut iso palanen. Saamieni neuvojen mukaan liimasin palasen paikoilleen pikaliimalla ja tiivistin ilmastointiteipillä. Sain luvan pestä pyykkiä itse paikatulla koneella siihen saakka, että tilattu varaosa saapuu. Se oli helpotus viisihenkisessä perheessä. Nyrkkipyykki ei suuremmin houkuttanut edes kotitalousihmistä.

Kone piti kuitenkin edelleen vähän kummaa ääntä eikä linkous oikein onnistunut kunnolla. Pyykkiä pestiin työpaikalla ja ties missä. Käsinkin kiireisimpiä. Loputtomalta tuntuvan odotuksen ja parin puhelun jälkeen kone huollettiin uusimalla kauluskumi ja hiilet. Huoltomiehen mukaan näin hyvä kone kannatti ehdottomasti korjata, kestää vielä pitkään. No ei kestänyt.



Reilu viikko sitten kone alkoi taas ääntelehtiä. Linkouksen jälkeen pyykki oli aivan litimärkää. Taas soitto huoltoon, jonka arvio oli, että laakeri on mennyt. Korjaus ei kannata, vaikka varaosa ei ole kallis. Kone pitäisi purkaa atomeiksi, jotta laakerin saa vaihdettua ja työ maksaa. Hieno homma. Konetta oli juuri huollettu monella sadalla eurolla ja luotettu huoltomiehen arvioon siitä, että se kannatti tehdä. Ja nyt edessä oli joko 425 euron huolto tai uuden koneen osto. Niin mielelläni kuin korjaisinkin vanhaa, niin jossain tulee kipuraja vastaan. Ei auttanut muu, kuin lähteä konekaupoille. Mielessä kirvelee vieläkin ajatus siitä, että juuri huollettu kone joudutaan heittämään pois. Eihän tässä ole mitään järkeä!

Vertailimme muutamia pesukoneita netissä ja kodinkoneliikkeessä. Uutta ovat nyt hyvin matalien lämpötilojen pesuohjelmat, alhaisimmillaan jopa 15 °C. Tietysti jotkut tekstiilit pitääkin pestä viileässä vedessä, mutta nyt pesuvesi kehotetaan säätämään 20 °C:een energian säästön vuoksi. EU vaatii koneisiin kylmäpesuohjelmat joulukuun alusta alkaen.

Valitsemamme koneen energialuokka on kyllä A+++, ja kylmällä vedelläkin voi pestä. Olen ehdottomasti energiansäästön kannattaja, mutta en millä hyvänsä ehdoilla. Ainakin Allergia- ja astmaliitto, Iholiitto ja Marttaliitto ovat jo lehtien palstoilla tuoneet esiin kylmäpesun ongelmia. Vaatimus puhtaasta pyykistä kylmässä vedessä tuonee pian markkinoille entistä tujumpia pesuaineita, jotka voivat aiheuttaa haittaa sekä elimistöllemme että vesistöille.  Jos taas pesemme pyykkiä kylmässä vedessä lämpimälle vedelle tarkoitetuilla pesuaineilla, voi koneeseen jäädä pesuainejäämiä, jotka siirtyvät vaatteisiin ja taas painitaan iho-ongelmien kanssa.  Ja jos pyykki ei puhdistu kylmällä vedellä, se pestään uudestaan ja lopulta pinttyneen likaiset vaatteet heitetään nopeammin pois. Tavoiteltu ympäristöystävällisyys ei toteudu. Ei taaskaan mitään järkeä!

Kyllä jokainen kotitalousihminen ymmärtää, että mitä kuumempi vesi, sitä puhtaampi pyykki. Rasva ei irtoa eivätkä mikrobit kuole viileässä vedessä. Piste.




Uutta konetta on nyt odotettu melkein viikko. Pyykkikasa on sen mukainen. Tänään kone tuotiin ja asennettiin paikalleen. Taidan tietää, mitä teen iltaisin tällä viikolla ja missä lämpötiloissa.