Maailmanlopusta menestystarinaksi

Ihmettelen suuresti, että miksi ihmeessä me emme voi / osaa / halua suhtautua tähän turvapaikanhakijoiden tulemiseen mahdollisuutena. Kun meillä joka tapauksessa tulee olemaan entistä enemmän maahanmuuttajia ja turvapaikanhakijoita, niin miksi me emme ajattelisi heitä myös resurssina?

Meidän täytyy ymmärtää, että tilanne on nyt tämä mikä on. Euroopan liepeillä ja Euroopassa on hätä, jolle emme voi kääntää selkäämme. Ihmisiä tulee paljon Suomeenkin. Tilanne on vaikea ja ratkaisuja pitää keksiä. Viha, kieltäminen ja omaan poteroon peruuttaminen eivät ole ratkaisuja. Tai ovathan ne, mutta eivät hyviä ja toimivia.

Meillä olisi tässä käsillä on ihan oikeasti mahdollisuus win-win-tilanteeseen. Toinen vaihtoehtohan on se maailmanlopun maalailu ja kaiken vastustaminen ja jarruttaminen ja vaikeaksi tekeminen. Se nyt ei ainakaan tee ketään onnelliseksi.

Viranomaiset ja esimerkiksi SPR ovat ryhtyneet toimenpiteisiin ja ottaneet käyttöön ne valmiudet, jotka on kriisitilanteita varten luotu. Lukuisat järjestöt ja yksityiset ihmiset ovat auttaneet monin tavoin. Turvapaikan hakijoiden rekisteröinti on saatu toimimaan käsittääkseni aika kattavasti. Majoitustilat ovat täynnä, mutta uusia etsitään. Nyt hallitus esittää, että kunnat pakotettaisiin lainsäädännöllä antamaan tilojaan käyttöön ja palkkaamaan työntekijöitä turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksiin. Valtio maksaa. Tätä eivät kaikki hyväksy, joidenkin mielestä tässä tuhlataan rahoja, jotka leikataan vanhuksilta ja työttömiltä, lapsilta ja asunnottomilta.

Itse asiassa hallitus nyt leikkaamisen sijasta elvyttää ja tämä voi olla jopa Suomen pelastus, tai ainakin osa sitä. Tavallaan hallitus on tässä kriisitilanteessa tällä tavoin pakotettu elvyttämään, mikä koituu aika lyhyelläkin tähtäimellä näiden kuntien ja veronmaksajien eduksi. Kunnat perustavat vastaanottokeskuksia, joihin valtion varoin luodaan työpaikkoja. Työntekijät saavat siis työtä. He maksavat veronsa kotikuntaansa. Vastaanottokeskuksen toiminnan pyörittämiseen tarvittavia palveluja ostetaan paikkakunnan yrityksistä ja ruoka ruokakaupoista. Ja niin edelleen.

Kun paneudumme nyt tähän huolella ja hoidamme erityisesti kotouttamisen hyvin, saamme turvapaikanhakijoista myöhemmin tähän maahan osaavaa, koulutettua, motivoitunutta työvoimaa. Me tulemme nimittäin sitä tarvitsemaan. Tässä onnistuminen kuitenkin edellyttää sitä, että hyväksymme nyt alkajaisiksi heidän loukkaamattoman ihmisarvonsa. Sen täytyy olla kaikkien
ratkaisujen ehdoton lähtökohta. Vain toimimalla itse toista ihmistä kunnioittaen voimme vaatia sitä muilta. Autamme heitä hädän hetkellä ja tarjoamme turvaa. Kotoutamme, annamme mahdollisuuden koulutukseen ja olemalla eristämättä heitä annamme heille mahdollisuuden olla osa tätä maailman parasta yhteiskuntaa. Joukkoon mahtuu tietenkin systeemin väärinkäyttäjiä, niin on aina. Ihan on omissakin porukoissa. Ei meitä kaikkia suomalaisia saa silti sen perusteella leimata. Ja sen vuoksi meillä on tämä järjestelmä, jossa turvapaikan saamisen perusteet selvitetään. Ihan turha siitä on kouhkata.

Meidän pitäsi kyllä osata myös käyttäytyä aika paljon paremmin. Meillä on maailman paras koulutus, meillä on vapaus ja tasa-arvo. Joskus tuntuu, että ehkä ihan sellaisesta peruskotikasvatuksesta on silti pahasti vajetta. Mutta on meillä myös rasismia. Ja on meillä fasismia. On huolestuttavaa lukea uutisia, joissa kerrotaan fasististen yhdistysten ja liikkeiden perustamisesta ja toiminnasta. Maahanmuutosta pitää keskustella asiallisesti, rasismia ja fasismia ei pidä hyväksyä. Ja niistä pitää voida puhua oikeilla nimillä ilman, että nimitetään kukkahattutädiksi tai suvakiksi tai milloin miksikin. Rasismi ja fasismi ovat paitsi moraalisesti ehdottoman väärin, myös typerää.

Minä en suostu häpeämään muutaman typeryksen tähden. Olen edelleen Suomesta ylpeä. Täällä on ennenkin voineet ihmiset rakentaa tulevaisuutensa tähän yhteiskuntaan taustasta riippumatta. Ihan viime vuosilta tulee nyt mieleen vaikkapa pari urheilijaa. Pidetään se! Ei maalailla maailmanloppua, vaan kääritään hihat ja tehdään tästä vaikeasta tilanteesta menestystarina.